Olen viime aikoina miettinyt paljon väitettä, että kirkko pysyy pystyssä vain aktiiviseurakuntalaisten varassa. Toki teologisesti kirkko toimii Kristuksen varassa, mutta usein tällä ajatuksella viitataan siihen, että kirkon toiminta on vahvasti aktiiviseurakuntalaisten varassa ja heillä viitataan kympin jumalanpalveluksissa kävijöihin sekä herätysliikkeiden henkilöihin, jotka aktiivisesti toimivat seurakunnissa.
Mielestäni aktiiviseurakuntalaisen määritelmää ei pidä rajata näin kapeasti, vaan on nähtävä seurakunnan ja kirkon toiminta huomattavasti laajemmin. Messu on tärkeä, mutta pelkästään sen kävijämääriin tuijottaminen, vääristää kirkon merkityksen. Kirkko voi olla aidosti koko kansan kirkko, kansankirkko.
Viime vuosina on kuulunut erikoista huolipuhetta, että kirkon toiminta loppuu, kun aktiiviseurakuntalaisia ei enää ole tai he syystä tai toisesta jättävät kirkon. Tällöin aktiiviseurakuntalaisella viitataan helposti vain herätysliikkeiden edustajiin, jotka osallistuvat ja järjestävät toimintaa ”perinteisesti” seurakunnissa. Ja iloitsen tästä toiminnasta.
Uskallan kuitenkin väittää, että aktiiviseurakuntalaisia on paljon enemmän. Omassa seurakunnassani Imatralla näen aktiiviseurakuntalaisina viikkotoiminnassa käyvät perheiden isät ja äidit, jotka tulevat usean kerran viikossa lastensa kanssa kerhoihin. Siellä kuullaan Raamatun kertomuksia, rukoillaan ja lauletaan kristillisiä lauluja. Perheet käyvät usein myös joulu- ja pääsiäiskirkoissa (meillä kävi pääsiäisen vaelluksella yli 900 lasta) sekä seurakunnan leiritoiminnassa. Minulle myös he ovat aktiiviseurakuntalaisia.
Entäpä rippikoululaiset ja isoskoulutettavat, jotka käyvät säännöllisesti oppitunneilla ja osallistuvat leiritoimintaan. Näihin kokoontumisiin kuuluu aina luontevana osana myös hartaus. Usein nuoret itsekin haluavat pitää hartauksia. Nämä nuoret myös kuvaavat seurakuntamme jumalanpalveluksia nettiin ja ohjaavat nuorten iltakahveja ja kerhoja. Nuoret ovat siis todella aktiivisia seurakuntalaisia.
Sanoma Jeesuksesta välittyy näissä hartauksissa, kohtaamisissa ja arjen keskellä. Kirkon piirissä on siis paljon aktiiviseurakuntalaisia ja iloitsen heistä kaikista. Toivottavasti piispana saan olla tukemassa seurakuntia ja kaikenlaisia aktiiviseurakuntalaisia arkisessa uskonelämässä sunnuntain messun ohella.