Kuunteleva kirkko - uuden sukupolven johtajuus
Piispan virka on hengellisen johtajan paimenvirka. Se ei ole ansaittu asema eikä instituutio vaan ennen kaikkea tehtävä. Piispa palvelee kirkkoa, seurakuntia, kaikkia työntekijöitä, luottamushenkilöitä ja seurakuntalaisia. Hän on virassaan myös kaitsija, jonka tehtävänä on vaalia kirkon ykseyttä sekä valvoa, että kirkon tehtävään kuuluvia toimia hoidetaan kirkon tunnustuksen ja määräysten mukaisesti (KL 18:1).
Kirkon oppi ja sanoma pysyvät, mutta Lutherin esimerkin mukaisesti, niiden sanoittamisen täytyy uudistua koko ajan. Itselleni on tärkeää, että hengellinen johtajuus on kuuntelevaa ja kutsuu mukaan. Haluan piispana mahdollistaa hengellisen elämän monimuotoisuutta, joka puhuttelee tässä ajassa.
Kirkon hallintoa tulee uudistaa, mutta hallinnollinen uudistus tarvitsee rinnalleen kirkon sisäistä uudistumista. Johtaminen ei ole ylhäältä alaspäin käyvää, vaan yhdessä toimimista. Haluan edistää hengellistä johtajuutta, jossa arvostetaan strategista ajattelua ja käydään arvokeskustelua yhteiskunnan eri foorumeilla.
Kunnioittava kirkko - yhdenvertaisuus
Jumalan kasvojen edessä olemme kaikki yhdenvertaisia. On tärkeää, että kirkkomme on sitoutunut edistämään kristillisen elämän peruslähtökohtia: oikeudenmukaisuutta, tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta (Gal 3:28). Kirkko on kutsuttu olemaan heikoimpien ja sorrettujen puolella. Sen vuoksi haluan rakentaa kaikille avointa osallisuuden yhteisöä, jossa jokainen on osa Kristuksen ruumista (1 Kor.12:27).
Kirkon ykseyden lähtökohta on Kristus ja siksi on tärkeää kiinnittää enemmän huomiota asioihin, jotka yhdistävät kuin erottavat kristittyjä. Haluan rakentaa yhteyttä ja ykseyttä kirkon perusolemuksesta, samanarvoisten yhteisöstä käsin. Yhdenvertaisuus koskee kaikkia sukupuoleen, ikään, vammaan ja vastaaviin asioihin katsomatta. Meidän tulee kunnioittaa toisiamme ei vain sanoissa vaan myös teoissa (Room 12:10).
Toivon samaa sukupuolta olevien kirkollisen vihkimisen toteutuvan, mutta samalla tunnistan tarpeen saada kirkon yhteinen ratkaisu asiaan ja säilyttää papistolla omantunnon vapaus koskien vihkimistä. Toivon, että kirkko voi yhdessä löytää ratkaisun tähän kysymykseen ja voin piispana olla rakentamassa luottamuksen siltoja eri tavalla ajattelevien kesken hiippakunnassa ja koko kirkossa.
Koko kansan kirkko – kirkon keskikäytävällä
Kirkkomme usko ja oppi nousevat Raamatusta sekä tunnustuskirjoista. Haluan kutsua ihmisiä armollisen ja rakastavan Jumalan yhteyteen. On tärkeätä, että kirkkoomme mahtuu erilaisia uskon tulkintoja, joskus jopa epäilyäkin. Oppi on tärkeä ja sen terveyttä tulee vaalia, mutta jos uskon puhtauden vaade käy kovin kiivaaksi, se tekee yhteisöstä helposti sisäänpäin kääntyvän ja moralistisen. Evankeliumi on kuitenkin aina ulospäin suuntaava ja haluan, että jokainen tuntee olevansa tervetullut kirkkoon.
Seison opillisesti vahvasti kirkon keskikäytävällä, mutta piispana vierailen ilolla kaikissa kirkkomme siivissä. Ajattelen, että herätysliikkeet ovat rikkaus ja meillä on paljon ammennettavaa yhteisestä kristillisestä sanomastamme myös globaalissa kirkossa.
Omassa hengellisessä elämässäni viljelen paljon hiljaisuutta, mietiskelyä ja rukousta, mutta osallistun ilolla myös gospel-messuihin. Kirkon keskikäytävältä on suora yhteys alttarille, jonne jokainen saa tulla.