Tulevaisuuden kirkkoa rakentamassa
Aloitan suhteellisen tuoreella kirkon selonteolla, koska se kokoaa hienosti monia asioita, joita ajattelen kirkon olevan jo nyt ja ennen kaikkea mitä kirkko voisi olla tulevaisuudessa. Kun ensimmäisen kerran luin Siunauksen signaaleja -selonteon ajattelin, että nyt puhaltavat tuoreet tuulet ja tällaista tulevaisuuden kirkkoa haluan minäkin olla rakentamassa. Mutta rehellisesti täytyy sanoa, että lukiessani selontekoa mietin myös, miten näin raikkaaseen lopputulokseen on päästy joskus aika oppikylläisissä kabineteissa.
Vastaus oli kuunteleminen. Nyt on oikeasti kuunneltu eikä vain puhuttu päälle. Toki itseäni ilahdutti myös laadullinen tutkimusote, jossa loppupäätelmät nousevat aidosti kerätystä materiaalista. Yhtenä lähtökohtana tulevaisuusselonteossa ovat Jeesuksen sanat: ”Mitä sinä haluat minun tekevän sinulle” (Mark 10:51). Jos Jeesuksella on halua ja kykyä kuunnella, mitä ihmiset häneltä odottavat, ajattelen, että myös kirkolta voidaan sitä kysyä.
Usko on aina elänyt kahdella eri tasolla: oppikeskusteluissa ja ruohonjuurella. Mielestäni molemmille on oma paikkansa uskon elämässä, ja Siunauksen signaalit puhuvat vahvasti juuri ruohonjuuritason uskosta ja hengellisyydestä. Nostan esiin muutamia ajatuksia Siunauksen kuudesta erilaisesta signaaleista, jotka ovat:
- Arjen kristillisyys korostuu
- Luonto vahvistuu hengellisyyden lähteenä
- Kokeileva hengellisyys haastaa perinteemme
- Nykyinen elämänmuotomme on kestämätön
- Perheiden monimuotoistumista ei voi ohittaa
- Kuunteleva ja kohtaava kirkko ilahduttaa.
Ensimmäinen signaali kertoo meille, että usko siirtyy tuonpuoleisesta tämän puoleiseen ja elää arjen keskellä. Minusta se on hyvin luterilainen ajatus. Kirkossa on opetettu, kuinka Martan arkinen aherrus on tärkeää. Tämänpuoleinen painottuu, koska kuoleman jälkeisestä meillä on hyvin vähän varmaa tietoa. Järkeen ja tietoon nojaava yhteiskuntamme ei enää suoraan hyväksy vanhoja kristillisiä totuuksia. En näe tätä pelkästään huonona asiana, vaan mielestäni arkiusko avaa mahdollisuuden keskustelulle myös tuonpuoleisesta, jos keskustelu on avointa ja kunnioittavaa.
Toinen signaali avaa ovet luontoon. Ymmärrän niitä epäilijöitä, jotka ehkä pohtivat, tuleeko kristinuskosta pakanallista luonnonuskontoa. Ei tarvitse tulla. Meidän on tässäkin avauduttava kuuntelevaan keskusteluun luomakunnasta. Jumala on alun perin luonut kauniin luomakunnan varjeltavaksi, hoidettavaksi ja ihailtavaksi. Miksi siis Jumalan läsnäoloa ei voisi kokea myös luonnossa? Luomakunnan ja luonnonvarojen raaka ylikäyttö on vastoin kristillisiä arvoja ja sitä hienosti kirkkomme jo painottaakin. Tänä kiireisenä elämänaikana hiljaisuus ja luonto kutsuvat meitä kuulemaan Luojaamme luonnossa. Raamatun ajan ihmisille oli täysin selvää, että Jumala puhuu myös luomansa luonnon välityksellä (mm. Ps 104). Ehkäpä meidänkin on hyvä palata lähteelle myös tässä ja kuunnella ihmisten kaipuuta Luojansa luontoon.
Kolmas ja viides signaali puhuvat monimuotoisuudesta. Yhtenäiskulttuuria ei ole enää olemassa ja se on hyvä tunnustaa myös kirkon piirissä. Kirkko on luonteeltaan traditiota ylläpitävä, mutta sanoma on aina mennyt eteenpäin kontekstissa. Muutos aiheuttaa pelkoa, mutta kirkkohistoria osoittaa, että muutoksesta on usein syntynyt myös hyvää hengellistä elämää. Muutokseen mukaan lähteminen vaatii rohkeutta. Kristillistä uskoa eletään todeksi monin eri tavoin. Kirkkoa kutsutaan tunnustamaan se moninaisuus, joka on leimallista Jeesuksen seuraajille jo alkukirkon ajoista lähtien. Hengen tuuli puhaltaa siellä missä se tahtoo (Joh 3:8).
Mitä sinä haluat minun tekevän sinulle?
Kun ihminen tulee Jumalan kasvojen eteen kirkkoon tai pyytää siunausta perheelleen, puolisolleen, lapsilleen tai läheisilleen, kirkko on suurella paikalla. Kenelle siunaus silloin suodaan ja keneltä se evätään? Ihmisten tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi täytyy ottaa tosissaan. Kirkko ei voi olla oikeaoppisten keskustelukerho, vaan sen täytyy olla läsnä elämän keskellä. Siunaus on Jumalan lahja, - onneksi! Ihmiskäsissä Jumalan siunaus helposti kaventuu oman Raamatun tulkinnan tai viiteryhmän vallan välineeksi.
Siunausten signaalit -selonteko peilaa hienosti tätä aikaa, jossa meidän tehtävämme on viedä Jumala sanomaa eteenpäin tässä ajassa. Jeesus kysyy, mitä sinä haluat minun tekevän sinulle? Vastauksissa voi kuulla sen, että kirkolla on edelleen mahdollisuus olla tärkeä osa ihmisten arkea. Tartummeko me siis siihen vai jäämmekö ahtaisiin poteroihimme? Itse haluan kuulua joukkoon, joka rakentaa tulevaisuuden kirkkoa yhdessä, nöyrällä mielellä, mutta rohkeasti tulevaisuuteen katsoen.