Veikkaanpa, että suurin osa kirkkoherrana toimivista naisista on kuullut kysymyksen: miksikäs sinua nyt kutsutaan, kun et ole herra? Niin kysyttiin myös minulta. Itse en oikein ole osannut ottaa asiaan kantaa, koska minulle sana kirkkoherra on ensisijaisesti viran määritelmä. Mutta ymmärrän seurakuntalaisten hyväntahtoisen naljailun. Kysymys kertoo laajemmasta yhteiskunnallisesta muutoksesta. Monilla aloilla on jo luovuttu -mies päätteisistä tehtävänimikkeistä. Palomiehen tutkintonimikkeestä tuli jo -90 luvun alussa pelastaja ja ehdotukset uusista virallisista virkanimikkeistä ovat juuri lausuntokierroksella.
Naiset ovat tulleet kirkon johtotehtäviin ja myös kirkkoherra nimikkeen muutoksesta on puhuttu jo vuosia. Tällä hetkellä kirkkoherroista naisia on noin 30%. Kirkolliskokouksessa toiminimikkeitä on jo uudistettu. Puhemiesneuvostosta tuli puheenjohtajien neuvosto ja valitsijamiehistä tuli valitsijoita. Eli muutoksen tiellä ollaan. Mutta kirkkoherra- nimikkeen muuttaminen on mutkikkaampaa. Kirkkoherra on kirjattu kirkkolakiin ja sitä saa muuttaa ainoastaan kirkolliskokouksen esityksestä ja muutokseen tarvitaan enemmistön päätös.
Muutosta kirkkoherra- nimikkeeseen on esittänyt muiden muassa AKI-liitot (Kirkko ja Kaupunki 10.2.2022), mutta heilläkään ei ole ollut esittää selkeää vaihtoehtoa kirkkoherralle. Muutosta ei ole esittänyt esimerkiksi Naisteologit ry. AKI liittojen tekemän kyselyn mukaan suurin muutosinnokkuus löytyy alle 45-vuotiaiden joukossa. Nuoremman sukupolven keskuudessa sukupuolittuneet ammattinimikkeet koetaan aikansa eläneiksi.
Olen nuoremman sukupolven kanssa samaa mieltä, että työn tehtävänimikkeessä tulisi mieluummin näkyä tehtävän kuvaus kuin sukupuoli. Työelämässä tapahtuneiden yhteiskunnallisten ja kulttuuristen muutosten takia on hyvä, että virka- ja toiminimikkeet vastaavat tätä aikaa. Kysymys ei ole sukupuolesta, vaan tehtävän sisällöstä.
Entä se vaihtoehto? Mikä sopisi korvaamaan kirkkoherra -nimikkeen? On ehdotettu seurakunnan johtavaa pastoria, seurakunnan johtajaa, arkki pastoria ja niin edelleen. Yhteistä ymmärrystä ei ole vielä syntynyt.
Minä olen saanut nimet seurakunnan äiti sekä kirkkorouva. Erityisen iloinen olen tuosta seurakunnan äiti nimikkeestä. Ehkä se vertautuu kirkon isään, jota käytetään esimerkiksi ortodoksisessa kirkossa. Isä viittaa papin suhteeseen laumaansa ja hänen odotetaan huolehtivan seurakuntalaisistaan kuin isä perheestään. Isä nimitys ei ole ammattinimike kuten kirkkoherra, vaan se on osoitus kunnioituksesta ja rakkaudesta. Joten olen mielelläni seurakunnan äiti. Tai voin olla aivan hyvin myös kirkkorouva, kuten on ehdotettu. Rakkaalla kirkkoherralla on monta nimeä. Eikä nimi naista pahenna.
Toivon kuitenkin, että lähitulevaisuudessa asia on esillä kirkolliskokouksessa ja kirkkoherra -nimikkeelle löydetään yhteinen työn sisällöstä nouseva hyvä korvaaja. Piispa nimike sopii toki sekä naisille että miehille.